Uusi tukka

Mä kirjoitin tän postauksen oikeastaan ihan aluksi, mutta sitten jotenkin unohdin julkaista sen. No joka tapauksessa mä olen jo pitkään miettinyt, että haluan tehdä jotain mun tukalle. Oikeastaan mä mietin sitä lähestulkoon aina. Musta tuntuu, että ilmaisen kenties kärsimätöntä puoltani hiusten kautta. Tänä syksynä mulla on ehtiyt olla turkoosit, pinkit ja violetit latvat. Sitten yksi kerta kun värjättiin mun upean tyttöystävän Julian kanssa sen hiukset punaisiksi, vetäsin itse violetit koko päähän. No, olen kyllä tykännyt näistä, mutta pituus alkoi nyppiä. Olen onnistuneesti kasvattanut pari vuotta tukkaa (yleensä vetäisen parin kuukauden jälkeen vaikka sivusiilin), joten nyt oli aika nipsasta ne lyhemmiksi. Oikeastaan mä vaan taas selitin jotain ”voi vitsi mä haluun sellasen ylipitkän polkkatukan” –tyyppistä juttua, niin kuin teen nykyään joka päivä, ja Julia sano: ”Okei, mä leikkaan sen nyt.” Ehkä sillä meni hermo tähän jokapäiväiseen tukkajaaritteluun tai jotain. No joo, joka tapauksessa näin se meni.

Tässä ennen ja jälkeen:

 

 

Ja tässä, mitä välissä tapahtui:

On ihmeellistä, miten hyvässä kunnossa tukka voi olla! Tarkentaakseni tilannetta laitan vielä kuvan (yök hyi) noista vanhoista latvoista. Hyi hamppua.

Nyt on vain sellaisia ihania, sileitä hapsuja, joita hiuksiksikin kutsutaan. Tykkään! 

 

Mä meen nyt tuijottelemaan mun tukkaa lisää! Haleja!

Eeva